Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja

Sotavankien savotta toimi Retuperällä

Siikaislainen Olavi Järvenpää oli kolmentoista, kun hänen kotinsa ja Haukijärven talon väliin Otamolle pystytettiin pienehkö työleiri venäläisille sotavangeille. Kylän pojista muutama toimitti eväitä näille metsätöissä huhkineille idän miehille.

Kannaksen taistelut olivat kiivaimmillaan kesällä 1944, kun aputyövoima saapui Siikaisiin. Vankeja oli yhteensä 24 henkeä, ja heitä varten rakennettiin Tuorilan-Siikaisten tien varteen kaksi kuusikanttista parakkia.
- Asumuksissa oli makuulaverit ja peltikamiina, ei muuta lämmitystä, Järvenpää muistaa.
Yksi vangeista, Mikoksi kutsuttu kirgiisi oli luottovanki ja hän toimi kokkina.

Hänen lisäkseen jotkut karjalaissyntyiset ja varsinkin tutuksi tullut, Pietarista kotoisin ollut Jussi, puhuivat suomea. Olavi ja hänen kaverinsa ystävystyivät vankien kanssa, sillä miehet arvostivat poikien apua. Koululaiset olivat nimittäin tärkeässä roolissa toimittaen vangeille kylän kaupalta ruokapaketteja ja meijeristä kuorittua maitoa, pluttanaa. Kuljetus sopi hyvin, sillä pojat hoitivat Haukijärven hevosella koulukyydin joka päivä Retuperästä kirkonkylän kouluun.

Puna-armeijan porukka tuotiin Siikaisiin puuta kokoamaan, sillä sotavuosina oli kova puute haloista. Miehillä oli urakka tehdä puolitoista mottia päivässä, jonka valmistuttua jäi vapaa-aikaakin riskeille miehille.
- Jos joku ei jaksanut saada päiväurakkaansa valmiiksi, ei häntä metsään sentään yöksi jätetty.
Jonkinlaisella liitumaalilla oli heidän selkämykseensä maalattu iso V-kirjain ja miesten savotalta vietiin kuormia ainakin Porin suuriin laitoksiin, kuten sairaaloihin, sillä ne tarvitsivat suuria määriä polttopuuta lämmitykseen. Lisäksi autot kulkivat puukaasulla ja pilkkeitä tarvittiin. Olavi Järvenpää muistaa elävästi kookkaat Man-kuomurit, jotka tulivat Porista hakemaan halkoja.
- Ne oli Porin lentoaseman sakemanneja ja niillä oli kymmenkunta vankia siinä lastaamassa valmiita, tien sivuun ajettuja halkoja.

Romantiikkaakin löytyi salskeiden vierasmaalaisten tultua kylään. Eräs yksinäinen nainen kiinnostui kokki-Mikosta, mutta vanginvartijakin olisi samaa naista mielinyt. Pontikka lienee sekoittanut vahdin pään niin että tämä “pöhnäspäin” ampui pistoolilla kahdesti parakin kattoon. Vangit taltuttivat vartijansa ja tämä vietiin yöksi lepäämään. Aamulla työt jatkuivat entiseen malliin, tosin pian suomalaisvartija sai komennuksen muualle. Järvenpää muistaa, että leirin viimeiseksi vanginvartijaksi tuli nuori mies Merikarvialta, Aarne Eloranta nimeltään.

Kyläläisiä tietenkin kiinnosti, minkälainen on ilmielävä ryssä ja Järvenpään mukaan etenkin keski-ikäiset ihmiset kävivät heitä töllistelemässä. Vankiporukka asui Siikaisissa vuoden verran ja lähti kotimatkalle vasta kesällä 1945. Miehiä kotiinlähtö pikemmin arvelutti kuin ilahdutti. Vangiksi antautuneita kun pidettiin rajan takana pettureina ja kohtalo oli monella joutua kotimaassaan suoraan Siperiaan tai kiväärinpiipun eteen. Jussi-vanki oli kyllä luvannut ottaa yhteyttä sodan jälkeen, mutta yhteydenottoa ei ole kuulunut tähän päivään mennessä.

Vangit saunoivat Järvenpäässä ja Haukijärvessä ja muuten kuluttivat iltapuhteitaan muun muassa leikkimällä pikkupoikain kanssa ja tekemällä puukäsitöitä.
- Viihdyttiin yhdessä hyvin, ne tykkäsi meistä ja me niistä. Pelattiin tiellä semmoista mölkyn tapaista peliä mailalla ja puupalikoilla.
Pitkään Järvenpään vintillä säilytetyt lahjaesineet ovat alkaneet jo hieman ravistua, mutta ihmetellä täytyy, miten perunan kuorella liimatut olkikoristeet ovat säilyneet puisen rasian kansissa yli 70 vuotta. Puulintu kuin haluaisi pyrähtää vapauteen. Sekin on kauniisti muotoiltu ja lintua on vuosien kuluessa muuttanut vain ajan patina.
-------------
Tietolaatikko:

Sotavangit Suomessa:
- talvisodassa 1939-40 vangittiin 5 700 sotilasta, jotka selvisivät suhteellisen hyvin
- jatkosodassa 1941-44 heitä oli 64 000, joista menehtyi noin 30%, suurin osa sairauksiin
- leiriolosuhteissa ammuttiin tuhatkunta vankía
Seija ja Antti Väre


Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä