Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Lauri Hakosalon juttuja > Merikarvian hevosista ja hevosmiehistä

Merikarvian hevosista ja hevosmiehistä

Merikarvian hevosista ja hevosmiehistä

Sain Tapani Viikilältä Hevostalouslehden 12.12.1951 nro 50, jossa oli mielenkiintoinen artikkeli Merikarvian hevosista ja hevosmiehistä.
Liitän jutusta laaditun jutun sanoman tähän, jossa saa kuvan vuoden 1951 tilanteesta Merikarvialla.
Jutun aluksi kerrotaan, että Merikarvian pitäjä sijaitsee Satakunnan luoteiskulmalla ja lännessä on rajana hieman yli 30 km Pohjanlahden rantaa. Maa siellä on karua ja talojen peltopinta-alat ovat yleensä
pienet, mutta metsää sitä vastoin on runsaasti. Tästä johtuen myös on paljon metsäajoa, missä tarvitaan paljon hevosia.
Näin ollen on luonnollista, että paikkakunnalla on harjoitettu hevoskasvatusta melko runsaasti ja innostus hevosasioihin on säilynyt myös nykyisenä lamakautena.
Tämä seikka tuli ilmi pari viikkoa sitten, jolloin paikkakunnan hevosmiehille oli järjestetty yhteinen neuvottelutilaisuus, johon oli saapunut parisen kymmentä hevosmiestä eri puolilta pitäjää.
Näin suuressa riitti tietenkin tarinaa pitkälti ja paikkakunnan hevosasiat tulivat pohdittua jotensakin tarkoin.
Siinä sivussa merkittiin muistiin juttua Merikarvian hevosista ja hevosmiehistä Hevostalous lehden lukijoille kerrottavaksi ja luettavaksi.
Vihtori Ylineva Merikarvian Tuorilasta on maanviljelijänä ja hevoskasvattajana saavuttanut kunnioitettavan iän, mutta siitä huolimatta on hänen muistinsa hevosasioista puhuttaessa ilmiömäinen.
Ylineva on kuin elävä kantakirja, joka muistaa eri hevosten sukujen lisäksi vielä tarkoin useimpien kantakirjanumerotkin.
Paikkakunnalla siitosoreista keskusteltaessa Ylineva kertoi kotiseudullaan hänen nuoruusvuosinaan vaikuttaneen Mars-nimisen valtion oriin, joka oli sijoitettu Siikaisiin Mikkolan hoitoon.
Seuraava ori järjestyksessään oli niin ikään valtion ori Hulivili 155, jota hoiti liikemies Kouhi Merikarvialla.
Hulivilin jälkeläiset olivat rakenteeltaan melko hyviä, mutta yleensä pehmeäjalkaisia.
Valtionori Tapio sitä vastoin oli jälkeläistensä vuoksi hevosmiesten suosiossa.
Aikaisemmin paikkakunnan hevoskantaan vaikuttaneista oreista on mainittava vielä Lurjus 12, Leija 773 ja Juhantalon Jymy.
Leija 773 oli aikoinaan liikemies Ahden omistama ja sitä käytettiin paljon siitokseen, mutta se ei tuntunut oikein hyvin sopivan paikkakunnan hevoskantaan, jälkeläiset olivat harvahkoja sekä luonteeltaan enimmäkseen
saamattomia.
Juhantalon Jymy, joka vaikutti 1920-1925 aikoihin, jätti sen sijaan hyvää jälkeä, vaikkei se ollut ollut itse kantakirjassa. Sen jälkeläisiä merkittiin useita kantakirjaan.
Myöhemmin vaikuttivat paikkakunnalla eniten Kalle Lounasvaaran omistamat oriit Solun Intti 3313 ja Ihmeen-Pommi 3756, joista ensin mainittu jätti pienehköjä jälkeläisiä, kuten se oli itsekin, mutta muuten
ne olivat hyvärakenteisia ja tiiviitä.
Ihmeen Pommin jälkeläiset taas olivat kookkaita ja rotevatekoisia työhevosia, joskin ”niiden takaruumiissa oli toivomisen varaa”.
Merikarvian. Siikaisten Oriyhdistyksen ori Nipa 4319 oli haastateltavamme hoidossa pari vuotta.
Sitä käytettiin paljon siitokseen ja se jätti kohtalaisen hyvärakenteisia, kookkaita ja reippaita työhevosia, joista useita on merkitty kantakirjaan ja monet niistä palkinnolla.
Erkki Malmivaaran omistama ori Meininki vaikutti paikkakunnalla vuosina 1937-1940. Se jätti kohtalaisen hyviä jälkeläisiä.
Nämä Ylineva muisti ulkomuistista haastattelijalle.
Lopuksi jutussa kerrotaan, että Vihtori Ylinevan tila oli kooltaan 130 hehtaaria, josta viljeltyä on 15 ha, oli tuolloin tallissaan kaksi kantakirjatammaa ja toisella niistä 2,5 -vuotias orivarsa Aro Heitto.
Maanviljelijä Lauri Anttila Merikarvian Alakylässä on ja oli aikanaan innokas hevosmies ja Merikarvian -Siikaisten Oriyhdistyksen puheenjohtaja. Hevosjalostustyönsä Anttila aloitti Keltanokka 12423 -nimisellä Mainingin
jälkeläisellä kantakirjatammalla, joka varsoi kolme kertaa. Talossa 1951 oli Into-niminen oston kautta hankittu
II palkinnon kantakirjatamma. Hänellä oli myös Innon ja ori Aaronin - Pojun varsa.
Anttilan tila oli 150 ha suuruinen, jossa peltoa oli 13 ha.
Maanviljelijä Aarne Lahdenvaaralla Merikarvia Alakylässä on 145 ha tila, jossa peltoa on 25 ha. Talon tallissa 1950 oli kaksi hevosta. Kantakirjatamma Potamus, joka on tilan itsensä kasvattama. Lahdenvaara omisti vuosina 1933 -1934 ollut III palkinnon ori Vili.
Maanviljelijä Valtteri Viikilä Merikarvian Ylikylässä kertoi alkaneensa hevoskasvatusuransa Kymppi- nimisellä kantakirjaoriillaan, joka astui paikkakunnalla pari kolme vuotta. Seuraavana kantakirjahevosena oli Hulivilin jälkeläinen tamma Heila. Vuonna 1940 Valtteri Viikilä osti kuuluisan huippujuoksijatamman Niemisen Sirkan, joka varsoi sen jälkeen neljä kertaa ja se lopetettiin 1949.
Toinen Viikilän huomattava juoksijahevonen on Eri-Aaronin jälkeläinen, 13 -vuotias suurjuoksijaori Aaronin-Poju,
jonka ennätys 2 km:llä on 3.19,4. Aaronin-Pojua on paikkakunnalla käytetty jonkun verran siitokseen ja se on jättänyt lupaavia juoksijajälkeläisiä. Viikilän tilan pinta-ala on 138 ha, josta peltoa on 8ha.
Maanviljelijä A. Grahn kertoi perineensä hevosharrastuksen isältään, joka aikoinaan teki ahkerasti hevoskauppaa sekä toimi myös hevosten parantajana. Poika ei ollut isäänsä huonompi, vaan alkoi hevoskaupan jo 16-vuotiaana.
Vuonna 1928 tuli ostettua Kankaanpäästä 4-vuotias Lennon- Heinon jälkeläinen, joka Lennon-Tuima- nimisenä merkittiin kirjoihin II palkinnolla ja myytiin kerran varsottuaan Paimioon. Toinen hyvä tamma tuli Kihniöstä ostetusta Erakon-Hopun jälkeläisestä, joka sekin meni II palkinnolla kirjoihin. Tästä Lirkku 5183-nimisetä tammasta tuli sitten pitempiaikainen talon emotamma, joka jätti kaikkiaan 6 varsaa. Niistä meni kirjoihin 3 tammaa ja yksi ori ja kaksi tammoista palkittiin III palkinnolla. Nykyisenä emotammana on Lirkun ja Painonnostajan jälkeläinen
kantakirjatamma Hymy, joka aiotaan astuttaa ensi keväänä 1952.
Valtter Viikilän Aaronin-Poju
Valtter Viikilän Sirkka-hevonen Impivaaran pihassa
Grahnin tilalla on peltoa 11 ha ja metsää 85 ha.
Maanviljelijä Niilo Tuulivaara on A. Grahnin veli ja hevosmiesveri on isän perintöä.
Ensimmäinen hyvä hevoskauppa syntyi vuonna 1937, jolloin hän osti J. Alaknuussilta Merikarvialta Solun-Intistä 3313 kantavana Floora -nimisen tamman, joka meni kirjoihin seuraavan vuoden alussa. Tammasta syntyi sitten keväällä orivarsa, joka merkittiin III palkinnolla kantakirjaan vuonna 1943. Se astui parina keväänä Merikarvialla
jättäen hyviä jälkeläisiä ja myytiin sitten pois. Vuonna 1941 Tuulivaaralta meni II palkinnolla kantakirjaan Ihmeen Pommista ja erakkolaisesta emästä oleva tamma Leijukka 13550. Tämä tamma myytiin Kokemäen kartanoon. Nykyisin on talossa, jonka viljelyspinta-ala on 9 ha ja metsää 63 ha, 7-vuotias Tyvestä ja murtolaisesta emästä polveutuva tamma.
Maanviljelijä Erkki Uusitalo Merikarvian Lammelasta edustaa nuorempaa hevosmiespolvea. Hänen isänsä maanviljelijä Aleksi Uusitalo, joka omistaa 10 ha peltoa ja 60 ha metsää käsittävän tilan, on innokas hevosmies eikä pojasta ole polvi huonontunut. Talossa on harjoitettu pitemmän aikaa hevoskasvatusta jatkuvasti ja tilalla mm aikoinaan ollut Kaija-niminen
kantakirjatamma, jolla on kokonaista 11 varsaa. Viime vuonna on talon hevostalous ollut miltei kokonaan Erkki pojan käsissä. Ensimmäinen hänen omistamansa ja ohjastamanaan hevosena meni vuonna 1950 kantakirjaan Aaronin -Pojun jälkeläinen tamma Pajuveera 17374. Toisena meni viime talvena isän omistama tamma Eri-Jaana 17882, joka sai
hyvän III palkinnon. Ensimainittu tamma Poju-Veera vaihdettiin sittenmmin toiseen Aaronin-Pojun jälkeläiseen, joka tarjottiin kantakirjaan syksyllä Porissa. Tämä Loimu 18197-niminen tamma suoriutui erikoisen hyvin kokeista
saaden koepisteitä 25,5 ja juoksukokeessa tuli ajaksi 1.48, mikä lienee paras koeaika tänä vuonna koko maassamme, lahjoja tammalla siis on runsaasti. Rakennepuolesta tuli pisteitä 16. Lopputuloksena oli III palkinto. Hyvissä merkeissä näin on alkanut nuoremman uusitalon hevosmiesura.
Maanviljelijä Hannu Mahlamäki Merikarvian Peipusta edustaa niin ikään nuorempaa hevosmiespolvea.
Perheen kolme veljeä kaatui sodassa ja Hannu 15-vuotiaana jäi hoitamaan talon isännyyttä. mahlamäessä on kotokasvatettuna Solun-Intin jälkeläinen III palkinnon tamma, joka on jo varsonut kaksi kertaa. Toisena hevosena
Hannulla on tällä 10 hehtaarin peltoa ja 65 ha metsää kasvavalla tilalla 4-vuotias tamma.
Erkki Tuomikoski Merikarvian Lammelassa on myös nuorempaan hevoskasvattajapolvea ja hän omistaa varsana
vuonna 1946 ja viime keväänä kantakirjaan ajamansa juoksijatamma Tumarin 60039, jonka ennätys nykyisin on kiertävällä radalla 1.50 ja suoralla radalla 1.41,5.
Kuten yllä hyvin selviää Merikarvialla on runsaasti hevosmiehiä. Ilahduttavinta on, että 1951 heidän joukossaan on runsaasti nuoria miehiä, jotka ovat innokkaasti mukana kaikissa hevosasioissa. Tämä seikka on takeena siitä, että hevosjalostustyö tulee paikkakunnalla menemään eteenpäin vastaisuudessakin.
Kuka on kirjoittaja se ei selviä jutusta. Arvatenkin hän oli hevostalouslehden päätoimittaja Aarre Santavuori.
Lehti tuli tilauspohjalla Valtteri Viikilälle Merikarvialle.
tervehtien Virpolasta

Lauri Hakosalo

Päivitetty 8.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä