Aino Lehto on muistellut kauppaansa Ahlaisissa. Minä muistelen Merikarvian kauppoja sota-ajalta ja sitä seuranneelta pula-ajalta, lähinnä Ylikylän kauppoja. Oli kaksi osuusliikkeen kauppaa, Satakunnan kauppa ja Kansa. Jäsenet ja asiakkaat jakaantuivat pitkälle poliittisten mieltymystensä mukaan. Porvarit olivat Satakunnan kaupan jäseniä ja asiakkaita ja taasen työväestö ja muu vasemmisto oli Kansan asiakkaita ja jäseniä. Oli tietenkin niitäkin, jotka kävivät molemmissa kaupoissa. Yksi tällainen ryhmä olimme me lapset. Meille ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia asioida molemmissa kaupoissa. Tuohon aikaan poonukset tehdyistä ostoksista maksettiin vuoden lopussa ostoskuitteja vastaan. Meidän Kansan ostoskuitit annettiin ystävälle ja hänen Satakunnan kuitit saatiin vaihdossa.
Yksityisiä kauppoja oli monta. Meitä lähinnä oli Häyrisen kauppa. Kalle Häyrinen piti kauppaa vaimonsa kanssa. Heidän poikansa Gunnari jatkoi kaupan pitoa Eeva vaimonsa kanssa. Nykyään Häyrisen rakennuksessa asuu piirinuohooja. Vären kauppa oli vähän kauempana, Värenmäellä. Ensio ja Kaarina jatkoivat Ension vanhempien kauppiasaikaa. Heidän poikansa Tapio Väre muutti kaupan rautakaupaksi ja siirsi sen tien toiselle puolelle. Tällä paikalla oli paakari Virtasen lesken ja hänen toisen miehensä Erkki Rannan kauppa. En ole varma, oliko tämä kauppa myös ruokakauppa, vai oliko siinä vain nk. sekatavaraa.
Yksityisten kauppoja oli vielä vaikka kuinka monta. Kohti Krookkaa mentäessä oli Hento Salan vaatekauppa ja kirjakauppa. Oli kemikaalikauppa, Louhen kauppa, Apteekki, Lindellin kauppa ja Krookassa taas Satakunnan kauppa ja Kansa. Kyllä kauppoja oli, mutta tavara oli vähissä ja se oli kortilla. Myös Mustan pörssin kauppa kukoisti.
Terveisiä Hämeenlinnasta.
Jukka Uusitalo
Kirjoittaja on edelleen kauppojen suhteen kaikkiruokainen