Lauri Hakosalo sai idean kirjoittaa yhteiskoulun oppilaiden koulukortteerista. Hän kuitenkin toivoi, että minä kirjoittaisin siitä. Nyt kirjoitan.

Merikarvian Yhteiskoulu perustettiin 1920 ja sitä kävi monta naapurikuntienkin lasta. Oppikoulua ei ollut Siikaisissa, Siipyyssä eikä Ahlaisissa. Myös Merikarvian sivukylien lapset joutuivat majoittumaan lähelle Yhteiskoulua. Näitä alivuokralaisasuntoja kutsuttiin koulukortteeriksi. Sain Laurilta tietoja kortteeripaikoista, lisäksi soittelin entisille yhteiskoululaisille, joiden muistin asuneen koulukortteerissa. Muistelimme yhdessä näitä paikkoja ja muistimme yhteensä 30 paikkaa. Varmaan niitä on enemmänkin, mutta meidän muisti ei tavoittanut enempää. Näitä paikkoja oli: Ala-Knuussi, Yli-Knuussi, Näsi, Lukola, Kyläkoski, Koskenkorva, Koskivuo, Siulo, Uuno Peltomäki, eli Fenno-Uuno, Kraatari Milja, Pappila, Uuno Uusitalo, Mitro, Aini Santola, Veera Lilja, Seranto, Heimo Vuorela, Hakosalot kahdessa eri taloudessa, Paavo Huhtinen, Murtomaa, Lauri Laaksonen, Helmi Auristo, Aino Myllyrinne, Satakunnan osuuskaupan kauppias, Halminen, Mikkola, Virtanen ja Eelis Uusitalo.

Eniten vuokralaisia taisi olla Näsillä. Siellä oli useita tyttöjä samanaikaisesti ja myös monta poikaa asui Näsillä. Yleisimmin vuokralaisina oli kaksi oppilasta samalla kertaa. Näin oppilailla oli seuraa toisistaan. Niillä oppilailla, jotka asuivat yksin alivuokralaisina, oli varmaan yksinäistä.

Monesti näiden vuokranantaja järjesti oppilaille jonkinlaista toimintaa. He ottivat oppilaan mukaan leipomiseen, kutsui heidät iltateelle ja kuuntelemaan radiota. Esimerkiksi Aini Santola järjesti vuokralaisille tietokilpailuja. Yleensä oli kysymys täysihoidosta, jolloin oppilaat saivat asunnon lisäksi myös ruokaa. Tämä järjestely mahdollisti monien lasten koulunkäynnin oppikoulussa koska ei ollut julkista liikennettä, ei ollut ihmisillä autoja, ei ollut kunnan puolesta järjestettyjä koulukuljetuksia. Yhteiskoulu oli yksityinen koulu eikä oppikoulu ollut oppivelvollisuuskoulu.

Myös rippikoululaisia oli koulukortteerissa. Meilläkin oli äitini honkajärviläisten ystävien lapsia ja isäni myllykundien poikia. He olivat myös täysihoidossa. Vuokra-aika oli huomattavasti lyhyempi kuin yhteiskoululaisilla.

Tämä toiminta ei rajoittunut pelkästään Merikarvialle. Kun opiskelin Tampereella ja Turussa, asuin toisen miehen kanssa alivuokralaisena vuokralla pariskunnan asunnossa. Monet opiskelutoverini asuivat samalla tavalla, kahden miehen tai kahden naisen kimpassa. Näihin vuokriin ei kuulunut ruoka. Meidän piti etsiä mahdollisimman halpoja ruokapaikkoja, koska rahaa oli käytettävissä niukasti. 1940-1960-luvuilla ei olut opiskelija-asuntoloita eikä asuntosijoittaminen ollut vielä muodissa. Myöhemmin tuli vuokrattavia yksiöitä ja kaksioita, joita opiskelijat vuokrasivat. Nyt asiat ovat monessa mielessä paremmin, mutta ei huonosti ollut ennen vanhaankaan.

Terveisiä Hämeenlinnasta.
Jukka Uusitalo

Kirjoittajallakin on ollut alivuokralaisia asunnossaan.