Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
» Österbyn sahat
» Soli sitä aikaa ko isäni myllyä käytti
» Soli sitä aikaa ko yhteiskoululaisia oli koulukortteerissa Merikarvialla
» Tekemäni pöytä
» Punainen tupa ja perunamaa
» Kauhujen yö myllykämpässä
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Esa Fabrin sukutarinoita
Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Soli sitä aikaa ko isäni myllyä käytti

Soli sitä aikaa ko isäni myllyä käytti

Isäni Eelis Uusitalo meni Jumpin taloon rengiksi heti sotaväestä päästyään 1920 ja hänen pääasialliseksi työksi tuli Jumpin myllyn käyttäminen. Kun talon isäntä, isäni pikkuserkku Eero Jumppi kuoli, myi Eeron äiti myllyn minun vanhemmilleni 1928. Isäni toimi sitten itsenäisenä yrittäjänä aina kuolemaan asti vuoteen 1976.
Myllyasiakkaat, eli myllykundit toivat jauhettavaksi erilaista viljaa, eli myllykalua. Vilja oli joko rehuviljaa tai leipäviljaa. Rehuvilja oli eläimiä varten ja leipävilja ihmisiä varten. Yleisin rehuvilja oli kaura. Myös huonokuntoista vehnää ja ohraa jauhettiin rehuksi. Joskus mukana oli myös maissia. Erikoisin tuote rehuksi oli kuivatut särjet ja norssit. Kalojen jauhamisen jälkeen piti kivipari puhdistaa huolellisesti, koska kalajauho haisi erittäin pahalle. Niinpä kaloja jauhettiin juuri ennen kivien teroitusta. Teroitusta varten otettiin molemmat kivet esille ja ne puhdistettiin samalla kalajauhosta.

Leipäviljoja olivat ruis, vehnä ja ohra, joskus myös maltaat. Rukiit, vehnä ja ohra puhdistettiin ennen jauhattamista masiinassa. Rukiin puhdistus oli hyvin kevyt, jyviä ei juurikaan kuorittu vain roskat ja muut kuulumattomat tavarat poistettiin. Vehnää ja ohraa puhdistettiin paljon enemmän. Vehnän jyvistä kuorittiin osa kuorista pois ja kun jyvät jauhettiin, saatiin grahamjauhoa. Ohrat myös kuorittiin osittain, mutta ohrista tehtiin myös ryynejä. Ryynejä tehtäessä jyvät kuorittiin aivan puhtaiksi valkoisiksi ryyneiksi eikä näitä enää jauhettu, vaan kotona talon emännät tekivät näistä herkullista uunipuuroa. Maltaat tehtiin ohrasta, vehnästä rukiista idättämällä jyvät ja idätyksen jälkeen ne kuivattiin, meille tuoduissa maltaissa oli vielä ituja jäljellä. Jauhoista tehtiin kotikaljaa ja kaljan lopusta kaljavelliä. Maltaita lisättiin joskus myös leipätaikinaan.

Kuinka hienoksi jyvät jauhettiin, riippui asiakkaan toivomuksesta. Rehuvilja jauhettiin useimmiten hienoksi, joskus asiakas toivoi hyvin krouvia jauhatusta koska jauho syötettiin eläimille sellaisenaan. Hieno jauho olisi lentänyt eläimen hengityksen mukana pois. Leipäviljan jauhatusaste oli aika vakio. Poikkeuksen teki siirtolaisten toivoma piirakkajauho, se piti jauhaa aivan hienoksi.

Myös viljan kosteusaste vaihteli. Parhaiten jauhaantui riihikuiva vilja. Riihessä puitua viljaa oli harvalla asiakkaalla. Kun jollakin asiakkaalla oli riihikuivaa ruista, osti isäni silta puurojauhot ja tilasi säkillisen riihikuivia rukiita, joista jauhettiin äidille leipäjauhoja. Äitini leipoi niistä hapanleipää ja kuivasi ne pirtin katossa. Kuivurissa kuivattu vilja jauhaantui, mikäli se oli riittävän kuivaa. Ulkokuivaa viljaa ei pystytty jauhamaan. Joskus asiakas vaati jauhatusta, mutta siitä muodostui vaan taikinaa kiviparien väliin.

Asiakkaat tulivat vielä 1940- ja 1950 luvuilla pääasiassa hevosilla myllyyn. Myöhemmin tulivat traktorit ja myös linja-autoja kävi. Erikoisin tapaus isäni kertoman mukaan oli, kun joen yläjuoksulla asuva mies tuli eräänä kevätaamuna noin viidenkymmenen kilon painoinen jyväsäkki hartioillaan myllyyn. Hän oli kävellyt noin kuusi kilometriä kotoaan ja jätettyään säkin myllyyn hän jatkoi matkaansa Krookkaan taaplaamaan ja lastaaman puutavaraa. Työpäivän loputtua hän käveli myllyyn, otti jauhosäkin hartioilleen ja käveli kotiinsa. Melkoinen suoritus.

Lisämausteensa toi kansanhuollon aika. Jokaisella asiakkaalla piti olla jauhatuslupa. Ilman sitä ei saanut jauhaa. Tarkastaja kävi melkein päivittäin tarkastuskäynnillä. Lisäksi piti lähettää kansanhuoltoon tarkka raportti siitä, mitä on jauhettu ja kenelle on jauhettu. Piti myös laittaa mukaan kansanhuollon myöntämä lupa.

Vanha sanonta on, että aikaisin myllyyn ja myöhään kirkkoon, niin pääsee molemmista nopeasti pois. Tästä johtuen usein ensimmäiset asiakkaat tulivat jo aamulla ennen kuutta. Myös tuli asiakkaita illalla aika myöhään. Työpäivät saattoivat olla aika pitkiä. Vain sunnuntaisin mylly oli kiinni.

Terveisiä Hämeenlinnasta
Jukka Uusitalo

Kirjoittajakin käytti joskus myllyä

Päivitetty 9.7.2024 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä