Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Jukka Uusitalon tarinat > Pukki puhui asiaa

Pukki puhui asiaa

Nimimerkki ”Pukki”, kuka sitten oletkin, kirjoitit Merikarvianjoen entisajasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta asiaa. Joesta ei puutu kaloille sopivia kutupaikkoja, vaan joesta puuttuu kaloille soveltuva vesi. Vielä 50-luvun alkuaikoina joen vesi oli hyvässä kunnossa ja joessa oli runsaasti kaloja ja myös runsaasti kutupaikkoja. Joessa kuti mm. lohi ja siika, nämä arvokkaammat kalat vain mainittuna. Joki oli aivan täynnä siikaa syksyisin, kun ne nousivat kutemaan Merikarvianjokeen. Kutuaika oli rauhoitettu loka- marraskuun ajan, lukuun ottamatta paria sotavuotta, jolloin oli ruuasta pulaa. Joessa tehdyt kaivaukset ja koskien perkaukset eivät tuntuneet vaikuttavan joen tilaan kalojen kannalta katsoen. Kaloja riitti vielä kaivaustenkin jälkeen. Tilanne muuttui 50-luvun loppupuolella ratkaisevasti. Tuolloin aloitettiin järvien ja joen rantojen tehoviljely ja niitä ruvettiin lannoittamaan teollisilla lannoitteilla. Muutoksen huomasi selvästi, kun joen vesi alkoi vaahdota, kuin siinä olisi ollut jotain pesuainetta. Väri muuttui tumman ruskeaksi ja vesi haisi erilaiselta kuin aikaisemmin. Myös metsäojitus toi sulamisvedet nopeasti jokeen ja samalla metsän lannoitteet. Tulvat huuhtelivat näitä lannoitteita jokeen ja veden laatu huononi ja kalat katosivat lähes tyystin. Esimerkiksi siika hävisi joesta kokonaan. Nykyisin joen vesi on edelleen ladultaan huonoa ja sitä ei ole kesäisin riittävästi. Koskien kaivaminen ja kivien siirtely ei tätä tilannetta paranna. Jokeen tarvittaisiin uusi puhtaampi vesi. Koska joen asioista nykyään päättää muualta tulleet henkilöt, joilla ei ole laajempaa kuvaa joen historiasta, on mahdollista, että tehdään tarpeettomia ja turhia toimenpiteitä.
Toinen asia joen osalta on se, että joen koskia on nimetty uudelleen. Holmankoskea ei Merikarvianjoessa ole ollut. Tämä nimi on annettu joskus 60-luvulla, kun päättäjillä ei ollut riittäviä tietoja koskien nimistä. Näin katosi joesta Tiinukoski (Kalkuttankoski), Österbyyn lammi, Kylänkoski ja Pappilan mutka. Nyt näyttää siltä, että myös Myllykoskea kutsutaan Holmankosken terveyskeskuksen puoleiseksi haaraksi. Kyllä Merikarvia-seuran tulisi puuttua näihin uusiin nimiin.
Kun isoisäni, Vanha Jukka, aikoinaan riitaantui erään Merikarvialle muuttaneen liikemiehen kanssa, totesi isoisäni: ”Muilta kirkoilta tulee Merikarvialle kaiken maailman ulhut ja lyöppärit”.
Nyt tekisi mieleni todeta samalla tavalla, mutta en totea, koska jotkut voisivat loukkaantua.

Terveisiä Hämeenlinnasta

Jukka Uusitalo
Kirjoittajakin on muilta kirkoilta Hämeenlinnaan tullut kaiken maailman ulhu ja lyöppäri.


Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä