Koko ikäni olen ollut kiinnostunut vanhoista asioista ja historiasta. Muistan, kun 1950- luvulla pengoimme isosiskoni, Mairen, kanssa syntymäkotimme ullakoita, josko sieltä löytyi jotakin ”aarteita”. Pihapiiriimme kuului siihen aikaan 2 päärakennusta, navettarakennus ja tallirakennus, jotka muodostivat yhdessä ns. umpipihan. Kaikki rakennukset olivat vanhoja ja rakennettu 1800- luvulla isoisämme sedän, Frans Erik Wanhatalo, aikoinaan rakennuttama kokonaisuus.
Päärakennus, jossa asuimme, ullakko oli ensin mielenkiintomme kohde. Sieltä löytyi lähinnä romua ja muuten tarpeettomia tavaroita ja lehtiä. Yksi esine oli, joka kiinnosti kovin, oli vanha juustomuotti. Nelikulmainen kannellinen esine oli 15 cm leveä ja pitkä ja 10 cm paksu, kansi oli vähän kaareva ja esineen sisällä oli uurrettu ruutukuvio. Tämä kiinnosti kovasti, josko tämän saisi omaksi. Aino tätini ilmoitti, että se kuuluu hänelle. Pettymys oli melkoinen.
Toinen päärakennus, jota isäni äiti, Hilma, hallinnoi. Talon ullakko oli vielä suurempi aarreaitta. Siellä oli myös paljon poisheitettyä tarpeetonta esineistöä ja paperitavaraa. Näitä paperikasoja penkoessamme, sieltä löytyi mm. käräjäoikeuden pöytäkirja, jossa Frans Erik haki lainhuutoa sisareltaan, Liisalta, ostamalleen metsäkappaleelle. Lainhuuto epäonnistui, koska Liisa ei ollut koskaan omistanut kyseistä metsäkappaletta. Liisa palautti myös maksetun kauppasumman takaisin Frans Erikille. Maire löysi valokuvia, kortteja ja isoisän Amerikan kirjeen, joka oli osoitettu sedälleen eli farbrorille, Frans Erikille. Kuoressa oli osoite Frans Erik Wanhatalo, Riispyy, Merikarvia, Pori, Finland, Europe – ja perille tuli.
Mielenkiintoinen paperi oli myös syytinkisopimus, joka oli solmittu isoisäni, Johan Henrik Waven, ja Frans Erikin välillä. Isoisäni käytti Amerikassa sukunimenään Wave, jotta amerikkalaiset osaavat sen paremmin lausua. Sopimus oli tehty 1914, jolloin isoisäni palasi Amerikasta. Isoisäni sai samalla sopimuksella sedältään omistamansa tilan ja siihen liittyvät velvoitteet. Frans Erik menehtyi 1923, jolloin tila siirtyi lopullisesti isoisäni omistukseen. Isoisällä ja Hilma-mummulla oli jo silloin 5 lasta.
Kaikkein innostavin paperi oli ruotsinkielinen A4 kokoinen dokumentti, jossa luki PREMIE-OBLIGATION ja jonka Hilma-mummu lupasi minulle sitä kysyessäni. Tässä paperissa kerrotaan, että se on 20 Ruotsin kruunun arvoinen obligaatio. Julkaisupäivä oli 15.05.1893. Asiakirjassa kerrotaan lisäksi, että kuninkaallisen majesteetin ja Tukholman kaupungin antaman takuun ansiosta on saatu 3 miljoonan Ruotsi kruunun laina Tukholman kuninkaallisen oopperarakennuksen valmistamista varten. Kyseisen obligaatiopaperin numero on 49 ja sarjanumero 1456. Obligaatio- dokumentteja oli painettu 300000 kappaletta. Numero ja sarjanumero oli tehty lisäksi rei’ittämällä paperi. Obligaatiopaperi osallistuu vuosittain arvontiin rahapalkinnoista. Arvonnat tapahtuivat vuosien 1893-1967 aikana. Arvontatiedot olivat dokumentin takapuolelle. Arvonnan voittajat julkaistaan yleisissä sanomalehdessä.
Wikipedian mukaan 1893- vuoden Ruotsin kruunun arvo on tämän päivän kurssin mukaan 175 euroa eli 20 kruunua tekee 3500 euroa. Tietojen mukaan ko. obligaatio ovat julistettu arvottomiksi vuonna 2021. Nyt jää epäselväksi, onko kyseinen paperi voittanut arvonnoissa? Onko täällä paperilla vain keräilyarvoa ja omaa arvostusta? Hieno paperi kuitenkin!

Erkki Vanhatalo