Näinhän se Tuntemattoman sotilaan tilanne meni. Asemasodan vaihetta elettiin, rintamalla hiljaista. Juoksuhaudassa vartiovuorossa ollut Rokka tehtävänsä ohella työsti puhdetyönään lampunjalkaa.

Tarkastusmatkalla ollut majuri hermostui tilanteesta. Hän sai kysymykseensä "Mikäs mies te olette?," tuon otsikon vastauksen. Eipä tiennyt majuri minkälaisen taistelijan takia kääminsä poltti!

Kotikyläni puhelinkeskusta pidettiin sota-aikana strategisesti tärkeänä kohteena, joten sitä vartioitiin. Minulla on mielikuva vartiossa olleista: Mäkipuro, suojeluskunnan päällikkö Kalle Häyrinen, Näsin veljeksistä Heikki tai Erkki.

1941 lopun tai 1942 alkuvuodesta minulla oli siniset haalarit. Helly-tätini oli ommellut kanttinaushasta korpraalin natsat. Puupyssy oli valmiina. Vartiokaverinani oli seurakuntamme kanttori Sulo Saarits!

Äitini ja Helly-tätini hoitivat sentraalia, keittivät vartiossa olleelle teetä ja korviketta, korvikkeen vastiketta myös. Maan ruokatilanne oli silloin todella huono, mm. Kalle Häyrinen, Kouhi ja talojen isännät toivat jotain kastamista.

1970-luvun puolivälissä täällä Karhulassa oli ennen joulua kirkkokonsertti, solistina Sulo Saarits. Hänhän oli kotoisin Lappeenrannan läheltä Luumäeltä.

Koskettavan konsertin jälkeen kirkon vieressä, seurakuntasalissa, tarjottiin kirkkokahvit. Menin Saaritsin luo ja kysyin, voinko hetken jutella. Kerroin, kuka olen, nimi ei sano mitään, mutta olen se pieni, sinihaalarinen vartiomies, joka kanssanne huolehti Merikarvialla puhelinkeskuksen "turvallisuudesta".

Saarits liikuttui voimakkaasti. Silmät kyynelissä vartiokaverukset halasivat.

Hän kertoi joululaulujen nauhoituksista. Ainakin osa oli tehty Tukholmassa. Tekniikka oli siellä paljon kehittyneempää. Hyvästelimme herkän hetken päätteeksi. Tässä on yksi syy, miksi juuri Sulo Saaritsin joululaulut ovat minulle koskettavimmat. Sylvian joululaulu, En etsi valtaa loistoa, Taas kaikki kauniit muistot. Saaritsilla oli taito laulaa myös sydämellä. Mestari on poissa, mutta laulunsa elävät...

Pieni vartiokaverisi

Antti