Värenmäen poikia

39 vuoden työrupeama Haminassa, voidaan kait sanoa suomalaisittain suursatamassa, oli erikoinen ja värikäs elämänvaihe, erikoinen myös siksi, että synnyinseutuni merenkulkijoita tapasi viikoittain. Finnlinesin legendaarinen stuertti, Työlahden Antti, sähköttäjä Poijärven Poppeli, perämies Ratalan Eero, Krookan "siiffi" Lehtosen Jaakko Eeva-vaimoineen, Raimo, Marttiinin Mikko, Pohjolan Veikko, ison Rollarin päällikkö, Kuusisen Pentti, Henrikssonin Lasse, Stolpe.

Ne olivat tärkeitä tapaamisia, viestejä lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Ostamon Jouko, Jokke, oli ahtauspuolen ylityönjohtajana. Kyllä me päivittäin palasimme synnyinkuntaan. Muistan hänen ilmeensä, kun hän kertoi Laaveesta ja Endistä. Hänen oli ikävä mennyttä.

Olimme kahvilla Joken kanssa, kun "rantojen mies" Mäkelän Pekka tuli luoksemme. Pari markkaa pitäisi saada kaljarahaa. Vetoomus oli hyvä: "Antti, olen pari viikkoa ollut Merikarvialla evakossa Vären kauppaa vastapäätä olevassa Vanhassa-Riihivaarassa." Pitihän sitä tuollaisen jälkeen auttaa, ei rahalla, vaan maksoin parit lihakeitot. Evakkopoika ei isosti ilahtunut.

1990-luvulla kävimme tuttavaperheen kanssa äitienpäivänä Norrköpingissä Liisa Lipsasen Mauritsbergin linnassa. Palatessamme ennen Silja Europan lähtöä Tukholmasta pääsimme käymään konehuoneessa. Matkakumppanini oli konemestari ja tunsi Siljan ylikonemestarin, joka oli myös Kotkasta. Näin mielenkiintoinen tapaaminen järjestyi.

Valtava oli näkymä. Parasta taisi olla tutun konemestarin, Tuppuraisen Jorman, näkeminen. Tervehdimme, kerroimme kuulumiset. Jorma joutui poistumaan. Erään hytin hälytysvalo antoi syyn tarkistukseen. Ylikonemestari kysyi, tunnemmeko toisemme. Kerroin meidän kuuluvan Värenmäen poikiin. Tuntui mukavalta kuulla hänen myönteiset lausuntonsa Värenmäen pojasta!

Aikoinaan televisiosta tuli sarja "Itse asiassa kuultuna". Kyseisessä tapauksessa oli Finnlinesin lippulaivan, Finnjetin, mainos puettuna päällikön Rajahalmeen Joukon formuun. Muistaakseni lähetyksessä esiintyi moottorimies, joka päällikkö reippaammin esitti asiansa; Vären poikahan se siinä, Tuppuraisen Jorma.

Ei, ei tämä ole maksettu mainos. Kyllä kunnallissenaattori hoitelee homman omalla persoonallisella tyylillään. Tämä on kiitos niille ihmisille, sille ajalle, jolloin uskottiin tulevaan, välitettiin kanssaeläjistä.

Olen luonnossakulkija. Viimeisen kurkiauran jäähyväishuuto jää soimaan sisimpään. Kun aura katoaa pois, sanon hiljaa itselleni, nähdään keväällä. Jotain samaa on Värenmäessä. Mitä se oli lapsena, se on poissa, mutta mitä se antoi, se on tuon kurkiauran hiljainen toivo, näkemiin.

Antti