Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Antti Yliknuussin tarinoita > Tuntematon sotilas

Tuntematon sotilas


Vuoden 1954 jouluksi ostin tuona samana vuonna ilmestyneen kirjan. Sen vaikutus oli suuri.

Vuonna 1956 suoritin varusmiespalvelukseni "Näsin Antin laivastossa". Kurssijulkaisussa on kohdallani maininta: "Mies, jonka toinen raamattu oli Tuntematon sotilas."

Kirjan ilmestyminen pöllytti asenteita. Maisteri Toini Havu teilasi sen täysin, Hesarin Kari piirroksessaan: "Ruuneberg loi ravasta ihanteita, Linna ihanteista rapaa."

Kansa tykkäsi, varsinkin rintamamiehet. Yksi kaikkien aikojen myydyin kotimainen teos oli käsissämme.

Edwin Laineen tekemä elokuva antoi henkilöille kasvot, myös sen inhimillisen puolen, epävarmuuden tulevaisuudesta, pelon.

Se tunne oli varmasti läsnä jokaisella, jopa "tappokoneet" Lahtinen, Lehto ja Rokka kuljettivat sitä mukanaan kuitenkin halliten tunteen.

Vuoden 1958 keväällä sain tuntea toisenlaisen tuntemattoman sotilaan. Tuorilassa oli Riihiahon metsäkaupan yhteydessä työmaa; Rosenlewilla oli menossa täyspuhtaan paperipuun kuorinta.

Ostin Rintalan kahvilasta munkit, termarissa oli kahvia ja vein kuorintapaikalle korvasinlankaa.

Pientilallinen Laineen Reino oli kuorimassa. Työ oli rankkaa. Ranteet olivat lujilla.

Leivän eteen joutui todella tiukalle; 4,70 markkaa/ motti oli vaatimaton korvaus.

Istuin siinä pinolla todella uupuneen miehen kanssa. Väsyneille kasvoille tuli kahvitellessa rauhallinen ilme. Sain kuulla yllättävää kerrontaa. "Korpraali Reino Laine, jr 15, joutui vangiksi 31.1.1944 Viisjoella, palautettu 22.11." Näin lukee kirjassa "Kädet ylös".

Vieressäni istuikin sotavankeuden kokenut, huolettoman veulaajan maineessa oleva, kaiken teennäisyyden riisunut mies. Kylällä kerrottiin, että Reino puhui linjassa kovaääniseen: "Tulkaa pojat tänne."

Korpraali antoi ymmärtää, että pistoolinpiipun edessä ei ollut vaihtoehtoja.

Kuuntelin hiljaisena ystävän kerrontaa, traumaattista kokemusta, kannettua häpeää. 1960- ja 70-luvuilla lottia ja rintamamiehiä häpäistiin jopa julkisesti. "Mitäs menitte?" -sanonnatkaan eivät olleet harvinaisia.

Kuorintapaikalla istui hiljainen pari. Nuori, laivastossa palvellut ja lähes helvetin kokenut korpraali, tavallaan hänkin tuntematon sotilas. Sanaton sopimus meillä oli, en kertonut kuulemastani, mutta jos vankeuden kokeneita vähäteltiin, tiesin kenen puolella seison.

Mikkelistä televisioitu kansallisen veteraanipäivän juhla oli poikkeuksellisen koskettava.

Ukrainan kriisi muistutti, että mikään ei ole pysyvää. Ihminen ja ylikorostunut vallanhimo ovat huono yhdistelmä. Juhlassa kuultu "Veteraanin iltahuuto" on musiikkiteos, joka arvostetun kapellimestarin mukaan sopisi vaikka virsikirjaan.

Minulla on mielikuva; istumme korpraali Risto Laineen kanssa siellä kuorintapaikalla. Olen keväisen kuulakkaassa illassa kuullut hänen kertomuksensa.

Taustalla soi tuo koskettava "Veteraanin iltahuuto". Se soi sankarivainajille, lotille, veteraaneille, tuntemattomille sotilaille. Sankarit ovat väsyneet.

Antti

Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä