Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Antti Yliknuussin tarinoita > Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi

Soli sitä aikaa: Helsinki, Porilaisten marssi

Vuonna 1952 Oslon talviolympialaisten 50 kilometrin suoraa selostusta saimme kuunnella yhteiskoulun juhlasalissa. Sotakorvauksia oli vielä maksamatta, muutamat hyödykkeet edelleen säännöstelyssä, sodan varjot uhkana. Kuinka tärkeää kansakunnan itsetunnon kannalta olikaan kaksoisvoitto, kiitos Hakulinen ja Kolehmainen!

Pekka Tiilikaisen selostajakollegana oli "Tervetuloa aamukahville" -lähetyksen Niilo Tarvajärvi. Urheiluselostajaksi radioviihdyttäjästä ei ollut.

Pekan pitkäaikainen aisapari, Paavo Noponen, tuli mukaan vasta kesällä. Helsingin olympialaisia varten Yleisradio järjesti eräänlaisen selostajakilpailun, jossa Noponen sijoittui toiseksi. Ykkönen oli Voitto Viro, pappismies! Oikeassa ammatissaan Viro oli jo silloin rohkea, erilainen. Mieleeni on jäänyt sanontansa: "Ei helvettiä ole, se on täällä keskuudessamme!"

Kyllähän niihin Tiilikaisen ja Noposen vuosikymmeniin mahtui vaikka mitä. 1950-luvulla 50 kilometrin hiihto suoritettiin kahtena 25 kilometrin lenkkinä. Hiihtäjät olivat näkyvillä hetken, kun kisa kesti reilusti yli kolme tuntia. Selostuskopit olivat karuja. Ei ihme, että viihdykkeeksi otettiin vähän muutakin. Tutuksi tuli Pekan lausahdus: "Annappas Paavo se kiikari". Kansa ymmärsi: "Kuka nyt tommosta selvin päin!"

Pekkahan oli sodan käynyt, haavoittunutkin, Paavo reilusti nuorempi. 1970 Ylä-Tatran hiihdon MM-kilpailuissa Susi-Kalle Oikarinen voitti 50 kilometrin hiihdon. 40 kilometrin kohdalla Neuvostoliiton Vedenin johti reilusti. Tavallisesti asioista perillä oleva taho kertoi huoltomiesten antaneen emalimukista Susi-Kallelle sellaisen liemen, että sakeassa lumipyryssä hän jätti Vedeniä lähes minuutin. Hyvä kun muisti ottaa maalissa sukset jalasta!

Voittaja ei antanut radiolle haastattelua. Ainoastaan Noposelle olisi antanut. Taisi olla niin, että Paavo oli silloin boikotissa. Pääjohtaja Repo oli hyllyttänyt hänet liiallisen isänmaallisuuden takia. Paavo palasi aikanaan ruotuun. Kyllä siinä maisterismies maalaili Koillismaan kairoja, Susi-Kallea, Kuusamon riekkoja. Joskus oisi ollut kiva tietää kilpailun kulkua!

Kyllähän nämä veijarit elivät reippaasti. Troikkaan kuului vielä ruotsinkielisen kanavan Ensio Sevon. Raskas työ, raskaat huvit!

Pekan aikaansaanoksia on, että olympiavoiton kunniaksi selostuksen päätteeksi soitetaan Porilaisten marssi. Perinne jatkuu.

Euroopan lähialueilla on täysi kaaos; Ukraina aivan hajalla, Välimeren takana miljoonan pakolaisen leiri. Isis-järjestö surmaa viattomia järjettömästi, pitävät hallussaan jopa öljykenttää. Ihminen taitaa olla pallomme pahin peto!

Olen kotipitäjässäni nähnyt lapsensilmin kaksi sotaa, sankarihautauksia. Katson yli 200 graniittilaattaa käsittävää rivistöä. Ette turhaan kaatuneet. Takasitte osaltanne meille vapaan isänmaan. Kiitoksemme teille. Helsinki, Porilaisten marssi!

Antti

Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä