MIELIPIDE Westu, Alakylän ja Krookan ennakkoluulottomat nuoret perustivat Risto Lehtosen ympärille jalkapallon erikoisseuran, Merikarvian Pallon eli MePan. Suuri oli epäilijöiden joukko, eihän maalaiskylään voi perustaa potkupalloseuraa.

Tulin "Näsin Antin laivastosta" valmiiseen pöytään. Heti selvisi, että jotain erikoista on kotiseutuni urheiluelämässä tapahtumassa!

Vuonna 1958 voitimme piirinmestaruuden, vaikka joukkueita oli paljon. Urheilullisen merkityksen kärki oli siinä. Mitä kaikkea seuratoiminta merkitsikään yllättävän runsaslukuiselle juniorijoukolle. Seura antoi mahdollisuuden yhdessäololle, yhteenkuuluvuudentunteelle ja välittämiselle.

Monen tuon ajan jalkapalloilijan matka on jo päättynyt valkoisten ristien tielle. Poissa ovat molemmat Kalevit Liutala ja Westerlund, Rannan Heikki, seuran sielu Lehtosen Risto, junioreista Rajamäen Pauli, Marjamäen pellavapää Osmo ja viimeksi viheriön gentleman Ruohon Simo.

Ikäluokkani on vaiheessa, jossa elämänpelin Suuri Tuomari vilkuilee jo kelloaan -peliaikamme on päättymässä.

MePan peliasu oli sinivalkoinen, kuten yksinkertaisen kauniin lippumme. Viivähdän kotiseutuni sankariristillä -yli 200 graniittilaattaa on edessäni. He kuuluvat siihen suureen joukkoon, joiden ansiosta tuo siniristi liehuu ja puhumme omaa kieltämme.

Edessäni on "Itsenäisen Suomen tärkeimmät sävelet" -äänite, jossa on 18 musiikkiesitystä. Otan joukosta yhden ja se soi MePalle, poisnukkuneille rakkaille, rakkaalle kotiseudulleni, meille kaikille. Kuuntelen sen seisaaltani.

Kappale on Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen".

Ohessa oleva kuva on vuodelta 1958, jolloin piirisarjan ottelussa Kankaanpäässä KaU ja MePa kohtasivat toisensa.

MePa Antti