Tarinoita
Helli Mellanouran (1914-2004) muistelmat
Erkki Nurmi muistelee isäänsä Esko Nurmea
Rovasti Paavo Lehtisen muistelmat (Alexandra Malmgrenin poika)
Lauri Hakosalon juttuja
Mikko Järvenpää muistelee
Juhani Aallon muisteluita
Mikko Salmela muistelee
Pirjo Koivukorven runoja
Torsti Peltoniemi muistelee
Pertti Kohvakka muistelee
Evakko Paula Penttilä muistelee
Erkki Vanhatalon tarinat
Jukka Uusitalon tarinat
Lauri Tuomisen tarinat
Seppo Haukorannan tarinat
Aku Tieran kirjoitukset
Veikko Heikkilä muistelee
Värem päreet ja muita kirjoituksia (Antti Mikonpoika Väre)
Finnish at heart / Arnold Toivosen tytär Karin Bauser
Kaljaasi nimeltään Faakerin Anna
Antti Yliknuussin tarinoita
Matruusi Jukka Anttilan merimiesmuistoja
Tarinoita > Antti Yliknuussin tarinoita > Muistojen Lotta-Maja

Muistojen Lotta-Maja

Muistojen Lotta-Maja
Lämmin kesäkuun päivä 1941, Murtomaan Eero sanoi: "Lähdemme Antin kanssa käymään Satakunnassa. Taidamme poiketa Lotta-Majalle, jos vaikka syödään jäätelöt."

Muistan matkan. Eero piti minua kädestä koko ajan. Mikä turva! Koskivuon liikerakennuksen jälkeen samalla puolella oli Osuusliike Kansan myymälä, päällikkönä Levanderin Martti.

Koskivuon kohdalla oikealla puolella vähän kauempana tiestä oli poliisilaitos, "Putka". Sisäänkäynti oli Hyrskylahden verstaan puolelta. Talossa asuivat myös Salmiset.

Melkeinpä Kansaa vastapäätä oli Satakunnan Osuuskauppa, johtajana Hilakari. Käyttökielessä puhuttiin Satakunnasta.

Ennen kauppaa ison koivun vieressä oli Lotta-Maja.

Lämmin suvipäivä kun oli, pidettiin ovi auki. Muistan sisällä olleen neljä pöytää, kaksi molemmilla puolilla, takana myymälätiski.

Myyjällä oli lottapuku. Hän tunsi Eeron ja toi hänelle korviketta ja minulle mehua. Mukissa oli lottajärjestön merkki. Pienessä kupissa oli jotain minulle. Mitä?

Lotta tuli pöytäämme ja sanoi herkun olevan jäätelöä, joka syödään lusikalla.

1930-luvulla Riihivaaran pojat saivat pappilassa jäätelöä, eivät tienneet mitään sellaisesta. Syötyään sanoivat ruustinnalle: "Kyllä teidän pernavoi on hyvää, mutta kyllä se on kylmää!"

Samansorttinen makuelämys oli minullakin.

Eero sanoi käyvänsä Satakunnassa. Lottatäti piti minulle seuraa.

Kahvilassa oli myös Hämeenmaan tuffa, pieni lempeänoloinen mies. Hän asui siinä aivan lähellä.

Lotta-Maja, lottapukuinen äidillinen täti, jäätelö. Ehkä nämä ovat muistoissa siksi, että pari viikkoa myöhemmin juhannuksena alkoi jatkosota. Suomen kohtalo oli "korkeemmas käres", kuten Mäkilä Tuntemattomassa sotilaassa sanoi.

Vuonna 1975 enoni, Olavi, ajoi traktorillaan multaa Huhtisen Paavon pellosta äitini tontille. Paavo oli myös meillä. Kun urakka oli ohi, äiti laittoi kahvit ulos.

Paavon kohdalle hän asetti oudon mukin. Siinä oli Lotta Svärd -järjestön logo, tunnus. Äiti kertoi saaneensa sen Huhtiselta ollessaan siellä piikana, pikkulotta. Paavo liikuttui ja kertoi Inkun, Inkeri oli äitini toinen nimi, hoitaneen heitä lapsina niin hyvin, että mullat olivat pieni korvaus siitä.

Liikuttuneena puristin tämän ihailemani ja suuresti kunnioittamani miehen kättä.

Rosenlewin hommissa ollessani tapasimme Paavon kanssa usein "mettäasioissa".

Lottajärjestö jouduttiin voittajavaltioiden määräyksestä lopettamaan. Lottien käsittämättömän upea työ taistelukentillä ja kotirintamalla oli palvelua isänmaalle. Kotiseutuni Lotta-Maja oli pieni osa tätä arvokasta työtä.

EU on kriisissä. Hallituksemme ja edustajamme huokailevat talouskasvusta ja budjettivajeesta. Samaan aikaan kauppojen hyllyt notkuvat tavaroista, autokauppojen hallit pullistelevat hienoista menopeleistä ja kymmenet koneet kuljettava päivittäin kansalaisia maailman lomakohteisiin.

Hei, te päättäjät, jos kiireiltänne kerkeette, käykääpä paikkakuntanne hautausmaalla. Pysähtykää sankariristillä. Meidän puolestamme he kaatuivat, antoivat sen ainoan mitä annettavaa oli: henkensä.

Antti Yliknuussi

Päivitetty 28.4.2022 - Tulostettava versio -
 
 
Sivuston toteutus: Hakosalo Innovations OyLisätietoa evästekäytännöstä