MePan tanssit ja Veikko Tuomen yhtye

Vuosi oli 1958, taisipa olla pikkujoulu-lauantai. MePa oli voittanut aikuisten piirinmestaruuden suurijoukkueisessa, tasaisessa sarjassa. Erikoistunnustus heille, jotka ennakkoluulottomasti perustivat erikoisseuran. Nuoruuden into kaatoi esteet.

Hakiessani lupaa tansseille mietin, miten uskallan esittää vallesmannille jatkoaikaa. Ei tarvinnut. Lain ja järjestyksen ylipäällikkö itse suositteli, mainiten miten seuramme on hoitanut tanssit esimerkillisesti. Mestaruutemme lisäksi "Peepeen" neito, Vienosen Tuija, joka oli voittanut iskelmämestaruuden, esiintyi myös tansseissamme.

Neuvostoliiton sputnikit kiersivät palloa, heittipä Laika-koirakin kiekan Telluksen ympäri. Taisipa olla norjalainen kirjailija Myckle, jonka teos Punainen rubiini järkytti siveydenvaalijoita. Tänään teos saattaisi olla partiolaisten leirilukemista.

Olimme koristelleet salin viihtyisäksi. Iso joulukuusi kynttilöineen. Ei ihme, että itse Maestro, Veikko Tuomi, ihasteli. Hän oli tyylikäs, miellyttävä "Panelian poika", valtakunnan kärkiartisteja, Vanhan vaahteran laulu, Kotiseutuni, Musta ruusu, listojen ykköshittejä.

Väkeä oli paljon! Seuraavana päivänä, kun siivosimme, Vuoren Olavi sanoi, että kaikkien aikojen ennätys tuli. Narikka täyttyi hetkessä, keittiön kaikki vapaat tilat varattiin vaatteille. Naapureissakin oli, Anderssonilla ja Hakasalossa. Itäkylään ei sentään tarvinnut viedä!

Koska rikos on vanhentunut, voin sanoa, että lippuja myytiin "kahteen kertaan", eli tutuille ei annettu lippuja, rahastettiin kyllä! Liikkuvan poliisin partio ilmestyi paikalle. Mukana oli Koski, Satamasta tai Kränistä, muun muassa Rannan Heikin tuttu. Hän suhtautui hyvin asiallisesti, ihasteli tunnelmaa, mutta kollegansa, nuori poliisimies kauhisteli väenpaljoutta. Kysyi pelastautumisteitä. Vuoren Olavi niitä hänelle esitteli.

Myytyjen lippujen kannathan eivät kertoneet totuutta, ehkä kysyjä aavisti jotain. Väläytti mahdollisuutta sulkea ovet ja laskea joukko. No, sehän ei onnistunut. Annalammin kultakurkku, Hirvosen Topi, killitti koko 160 cm:n varrella vaatekaapin kokoista konstaapelia.
- Jos niin tehhää, niin myö kusastaakin permannolle!

Oskukin oli, tottakai, heti operaatiossa mukana. Koski lepytti virkaveljeään. Huomautti kuitenkin edessämme tapahtuneesta. Järjestysmies liukui nauha käsivarressaan editsemme, silmät kiinni, kettumainen ilme kasvoillaan. Saattoipa mielessä olla jo saattomatkan metkut! Vuoren Maijan munkkikahvit maistuivat "Lentäville". Synnyinseudun siteet ohittivat lait ja asetukset. Mikä oli taloudellinen tulos, sen saattaa muistaa "viimisen päälle jämtti" rahastonhoitajamme, Mäkisen "Jaska".

Onnistuneen illan tunnustus tuli meitä vanhemmalta tanssijalta, joka kipaleiden välissä sanoi kipaisevansa Vuoren Maijan kaffeilla. Tämä arjen hiljainen puurtaja oli nyt onnellisuuden ruumiillistuma. Mennessään hyräili: "Pelit soi ja perseet keikkuu, rahvas riemuitsee!"

Oli MePan pikkujoulutanssit, Veikko Tuomen yhtye, Mieslaulajaintalon ennätys ja lauantai-illan huumaa, kauan, kauan sitten...

Antti