Olet viimeinen kaljaasi Krookasta sinä kuuluisa Faakerin Anna. Ei täkkisi tänään, ei ruumasikaan ei lautaa, ei plankkua kanna. Kuvas yksin on kauniina raameissaan, sitä koskaan ei raakiksi panna!
Sinä nuorena täydessä lastissa hyvin seilaat ja syvässa uiden kun Tuulikin tyyriitä tuotteita olet tuuvattu täyteen ja muiden on pakko vain karsaasti katsella taas lähtöä parhaiden puiden.
Olet syntynyt käsissä taiturien, olet Suomen parhaasta puusta ja lastaajat satojen laiturien yhä kantavat Karvian kuusta; sitä nuuhkivat malliin saiturien... sitä muistista saa, ei muusta.
Saa halkojas Turku, ja Paraisten jaat jauhoja kustin täyden. Sinun seilejäs purren ja karaisten, niin myötä kuin vastaan käyden vie Tanskaan se tuuli, ja kertoa saan: ajat sitten myös muualle Eurooppaan.
Mitä siitä, jos seilit nyt paikatut on ja myrskyjen runnoma riki! Olet kaljaasi kaikessa voittamaton. Meri-karvian sielua liki sinä kaunis Faakerin Anna! Sua koskaan ei raakiksi panna!
Tosin kauneintakaan tämän kustin ei säästä se, kippari mustin.