Ahlströmin kansakoulu, lyhyt kooste

Lauri Hakosalo

Ahlströmin kansakoulurakennus oli ensimmäinen kansakoulumme, lyhyt katsaus
Niin vain maailmanpyörä on pyörähtänyt siten, ettei Merikarvian 17 kansakoulusta enää ole jäljellä kuin Ahlströmin kansakoulu. Eikä tämäkään koulu enää ole alkuperäisenä olemassa, sillä asiaa ymmärtämättömät päättäjät purkivat kaikki koulun rakennukset 1960-luvun puolivälissä. En onneksi ollut täällä tuolloin. Asuin Helsingissä enkä tuohon aikaan edes aavistanut, että vielä joskus asuisin pysyvästi täällä. Paluuvuodestani 1974 on tosin kulunut jo 42 vuotta. Olen juurtunut tänne uudelleen.
Paneudun tämän vuonna 1873 perustetun kulttuurirakennuksen historiaan tässä vain lyhyesti.
Tuleva kauppaneuvos Antti Ahlström, josta olen paljon kirjoittanut, netissäkin, halusi lahjoittaa syntymäkuntansa lähinnä vähävaraisille lapsille opinahjon. Ensin vain pojille, mutta kohta myös tytöille, koska kunnan päättäjät kustannusten pelossa eivät uskaltaneet tuolloin perustaa kansakouluja Merikarvialle. Antti Ahlström osasi nähdä koulujen tärkeyden kansan valistamisessa niin tärkeäksi, että hän niitä perusti monia Satakunnan alueelle ja Merikarviallekin vielä yhden lisää, Haminaholman kansakoulun vuonna 1895.
Kuva 1.
Ahlströmin kansakoulu. Kuvassa on jo vuonna 1911 rakennettu upea koulun symboliksi tuleva torniasunto, jossa oli toisen opettajan asuintilat. Uudet koulutilat ovat myös valmistuneet.
Ahlströmin kansakoulu oli siis yksityishenkilön perustama
Ahlströmin koulu aloitti toimintansa tavallisen maalaistalon tupaan rakennetussa huoneistossa, joka sijaitsi samalla paikalla koulutonttia, missä uusi koulurakennus sijaitsi. Luokkahuone oli 7,5 metriä pitkä ja 7,15 metriä leveä. Lattiapinta-ala oli siis noin 53,5 neliömetriä. Tilat eivät olleet tilavat koulun suurelle oppilasmäärälle. Kun samassa tilassa suoritettiin myös poikien käsityötunnit, oli opetustyössä käytettävä myös opettajan huoneistoa. Opettajan huoneisto käsitti kolme huonetta ja keittiön, ja tässä huoneistossa pidettiin myös tyttöjen käsityötunnit.
Silloinen ulkorakennus oli koulun nykyisen puutarhan alapäässä yhdensuuntaisesti maantien kanssa. Sen tilalle valmistui uusi rakennus syksyllä vuonna 1883, sillä 24.10.1883 johtokunta tarkasti ja hyväksyi tämän rakennuksen, jonka urakalla oli rakentanut puuseppä G. Grönlund. Tämä rakennus sijaitsi melkein keskellä nykyistä pihamaata ja oli ensimmäinen muutos, joka tontilla toteutettiin. Tämän vanhanaikaisen rakennuksen tilalle saatiin uusi vuonna 1932, joka kuitenkin paloi talvisodan aikana vuonna 1940. Heti saman vuoden kesällä paikalla oli jo uusi talousrakennus.
Samassa kokouksessa, jossa päätettiin rakentaa uusi ulkohuonetila, pohdittiin jo uuden koulurakennuksen rakentamista, mutta se sai vielä odottaa lähinnä varojen puuttuessa. Uusi koulurakennus nähtiin toki jo hyvin tarpeelliseksi toteuttaa. Asia olikin sitten usein johtokunnan kokouksissa käsittelyssä, jopa koulutarkastajan ollessa läsnä. Mutta vasta kun Antti Ahlström lupautui antamaan varat hankkeelle, saatiin uusi tilava luokkasali syyslukukauden alkaessa vuonna 1898.


Oppilaita koulussa tällöin oli jo 50. Enempää oppilaita ei voitu ottaa, vaikka tulijoita toki olisi ollut.
Valmistunut koulusali, jonka rakennustöitä oli valvonut rakennusmestari I. Nordlund Lampista, vihittiin tarkoitukseensa 12.12.1898. Myöhemmin se toimi koulun voimistelu- käsityösalina ja koulukeittiöhuoneena. Sen jälkeen ei uusia rakennuksia koululle tehty kuuteen vuoteen.
Kysymys opettajainhuoneiden purkamisesta otetaan esille 9.9.1904 ja sitä eteenpäin viemään valittiin heti rakennustoimikunta. Uudet opettajanhuoneet saatiin toteutettua jo seuraavana kesänä ja johtokunta luovutti uuden huoneiston 12.10.1905 opettajan käytettäväksi.
Koulun oppilasmäärä olisi vuosi vuodelta yhä kasvanut, mutta kun koulussa oli vain yksi opettaja, ei oppilaita voitu ottaa lisää. Sen tähden johtokunta kokouksessaan 23.8.1906 valitsi lähetystön käymään kauppaneuvoksetar Eva Ahlströmin luokse esittämään apuopettajattaren viran perustamista kouluun. Ehdotus menikin lävitse ja Eva Ahlström lupasi maksaa jopa 100 markkaa korkeamman palkan opettajalle, mitä johtokunta oli ehdottanut.
Koulu alkoi toimia kaksiopettajaisena syksyllä 1906, jolloin uuden viran ensimmäiseksi hoitajaksi tuli opettajatar Ellen Wikström Kälviältä. Tästä muutoksesta johtui, että tarve laajentaa koulurakennuksia oli ilmeinen. Johtokunta käsitteli 19.6.1911 kokouksessaan A. Ahlström Oy:n kirjelmää, jossa yhtiö ilmoitti aikovansa laajentaa koulun päärakennusta lähettämiensä piirustusten mukaan. Yhtiö pyysi, että koulun johtokuntaa hakemaan lisärakennuksen muutospiirustuksille vahvistuksen.
Kauppaneuvos Antti Ahlström eli vuodet 1827 – 1896. Tärkeimpänä asiana Antti Ahlström piti kansan sivistämistä. Ainakin yksi kansakoulu piti hänen mukaansa perustaa jokaiseen kuntaan, sillä sivistys toisi muassaan taloudellista hyvinvointia.
Valtiopäivillä asiat eivät kuitenkaan aina luonnistuneet Antti Ahlströmin toivomalla tavalla, joten hän pani itse toimeksi. Hän perusti Satakuntaan ja muuallekin maahan kansakouluja ja auttoi orastavaa kansallista sivistystä alkuun.
Ahlströmin ensimmäinen kansakoulu oli hänen synnyinpitäjänsä Merikarvian Ylikylän kansakoulu. Lahjoituksen kansakoulun perustamiseksi hän teki vuonna 1973 ja koulu aloitti toimintansa vuonna 1874.
Merikarvialaisten välinpitämättömyyttä kansansivistystä kohtaan oli alkuun vaikea murtaa. Lahjoituksena saadut huoneet ja tilukset eivät merikarvialaisia tyydyttäneet. ”Sen sijaan, että lahjoittaja olisi saanut kiitosta osakseen, herätti hänen antinsa tyytymättömyyttä ja vastustusta, koska siitä muka vaan olisi ollut seurauksena kustannuksia kunnalle”, Juhani Aho kirjoittaa Antti Ahlströmin historiateoksessaan.
Niinpä Antti Ahlström päätti itse vastata kakista kustannuksista. Hänen toiveensa kuitenkin oli, että merikarvialaiset omasta puolestaan kustantaisivat koulun tytöille, joille oppi hänen mielestään oli yhtä tarpeellista kuin pojillekin.
Antti Ahlström huolehti myös kouluopetuksen sisällöstä. Hän antoi Merikarvian koulun opettajalle neuvoja lasten kasvattamisesta. Lapsia ei saanut pilata liioilla palkinnoilla eikä heidän koulunkäyntiänsä saanut patruunan mielestä helpottaa turhaan, jotta he oppisivat itse pitämään huolta opinnoistaan ja kehittämään tarmoaan ja sisuaan.
Oppilaita tuli ohjata heidän lahjojensa ja taipumustensa mukaan, mutta ennen kaikkea lapsia oli kasvatettava käytännöllisiksi ja rehellisiksi ihmisiksi, jotka uskonnon antamien ihanteiden mukaisesti vihasivat kaikkia paheita.
Antti Ahlströmin sydäntä lähellä oli myös eläinsuojelu, sillä hän oli nähnyt monen vetojuhdan kärsimykset. Hän toivoi lasten oppivan koulussa suojelemaan ja säälimään eläimiä.
Samana vuonna kun Merikarvian kansakoulu aloitti toimintansa, rakennettiin myös Noormarkun tehtaan koulu. Pomarkussa ja Siikaisissa Ahlströmin kouluhankkeet herättivät ankaraa vastustusta, sillä Ahlströmin epäiltiin yrittävän saada kouluista vain hyötyä itselleen.
Antti Ahlström rakensi Merikarvialle myös Haminaholman koulun. Kaikkialle, missä saha tai suurempi maatila ostettiin, perustettiin koulu, ellei sellaista ennen jo ollut olemassa.
Haminaholman kansakoulun kuvia tulisi jostain löytää, toivoo tämän jutun kirjoittaja Lauri Hakosalo.
Antti Ahlströn osti Leinebergin tilan ja tehtaat ja kauppakirja laadittiin Göteborgissa 8.9.1877. Se maksoi hänelle 830.000 markkaa. Kauppaan kuului myös sahalaitos Pohjansahassa Ahlaisissa, lähellä Haminaholmaa Merikarvialla, noin 600 kyynärää lastauspaikasta. Se oli rakennettu noin vuonna 1760. Veden saanti tässä sahassa oli sangen vähäinen, niin että sitä voitiin käyttää ainoastaan syksyisin ja keväisin.
Ahlström muisti kouluaan raha-avustuksilla. Niinpä hän 2.3.1880 antoi Ahlström Merikarvian koululleen 10.000 markkaa. Hän muisti myös pitäjän köyhiä säännöllisesti vuotuisilla apurahoilla.
Haminaholman höyrysaha oli liikkeen keskustaan Noormarkkuun nähden niin edullisella paikalla, että sen joutuminen Ahlströmin omistukseen ei voinut olla muuta kuin ajan kysymys. Sahan erinomainen asema melkein aukean meren läheisyydessä ja sen verrattain hyvä 14 jalan syvyinen satama teki siitä Ahlströmin jo omistaman Kaunissaaren veroisen.
Haminaholma sijaitsi mukavan ja syvälle sisämaahan tunkeutuvan uittoväylän suussa, jota myöten puita voidaan tuottaa ja uittaa laajojen metsäseutujen piiristä. Se myös sijaitsi kaukana kilpailevista sahoista.
Paikalla on vanhat ”pohjat” sahan paikkaa. Fredriksforsin historiasta selviää näet, että lähellä Haminaholmaa jo Hastfehrin aikana oli olemassa jonkunlainen vesisaha, ns. Pohjajoen saha.
Vasta 1880-luvun alkupuolella sai Haminaholman saha merkitystä.
Ahlströmin konttoristi Moliis jo kesäkuussa 1873 Antille ulkomaille kirjoitti, että Lönegren on aikeissa perustaa sahan Haminaholmaan ja Moliis pelkäsi sen tuovan pahaa kilpailua.
Maa, jolle saha oli rakennettava, kuului Mikko Melinin omistamaan Yli-Räpin taloon Merikarvian Köörtilän kylässä. Tämän maa-alueen vuokrasi kauppias C.A. Westerberg sahan paikaksi ja lieneekin saha kohta sen jälkeen valmistunut. Sahan rakennutti ja omisti tuolloin ruotsalainen P. Wikström.
Ahlström oli alkanut miettiä sahan ostoa jo vuonna 1885, jolloin hän kysyi Wikströmiltä sen hintaa. Kaupasta tuli tosi vasta vuonna 1887 ja Antti maksoi siitä 50.000 markkaa.
Haminaholman saha oli tuottoisa ostos: Vuonna 1888 hakattiin sitä varten 147.485 tukkia 253.417 markan arvosta. Vuonna 1889 tukkeja hakattiin 266.316 kappaletta 238.622 markan arvosta. Vuonna 1890 vastaavat luvut olivat 258.663 tukkia ja 291.629 markkaa jne. Tukit olivat enimmäkseen ostopuita.
Haminaholman satamasta vietiin sahattua tavaraa seuraavien summien arvosta: Vuosi 1888 770 standarttia 83.016 markkaa, vuosi 1889 4.226 standarttia 596.610 markkaa, 1895 4.486 standarttia ja 491.612 markkaa sekä vuonna 1896 3.367 standarttia ja 405.543 markkaa. Haminaholma oli hyvä sijoitus, sillä se ei juurikaan laskenut ”alle kauniinsään”. Vain vuonna 1892 Haminaholma tuotti tappiota.
Haminaholma oli Ahlströmin lempisaha. Hän oleskeli siellä säännöllisesti kesän kauniimman ajan ja viihtyi ja voi siellä mainiosti, saadessaan hengittää raitista meri-ilmaa ja lautatarhojen tuoretta tuoksua. Keppi kädessä, lierilakki päässä ja hartioilla avara sadetakki Ahlström käyskenteli puukatujaan, pysähtyen puutalojensa eteen arvostelemaan, tarkastamaan ja määräyksiään antamaan.
Antti mieltyi Haminaholmaan niin, että hän rakensi sinne kauniiden, komeain koivujen siimekseen kesähuvilan, jonka ikkunoista näki ihailemansa elokuun kuutamon kimmeltelevän lahden pinnalla. Näin kauniisti kirjailija ja Antti Ahlströmin muistelmat kirjoittanut Juhani Aho kuvaa tunnelmaa Haminaholmassa.
Ahlströmin täyttäessä 60 vuotta hän lahjoitti kaikkiaan 60.000 markkaa ja mm. Merikarvian ja Siikaisten pitäjien köyhille kumpaisellekin 5.000 markkaa
Antti Ahlström sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1881.
Antti Ahlström kuoli vuonna 1896 vain 68-vuotiaana. Hän matkusti Helsinkiin, jolta matkalta hän ei enää palannut. Hän oli siellä puhumassa valtionapua sillan rakentamiseksi Kokemäenjoen ylitse Porissa ja kansakoulunopettajaseminaarin perustamiseksi Poriin. Ahlströmille korkeampi suomalainen kouluopetus sai häneltä runsaasti kannatusta.
Joulun 1895 Antti Ahlström vietti perheensä keskuudessa Noormarkussa. Kohta sen jälkeen, kun lapset lomansa loputtua lähtivät kouluunsa Helsinkiin, matkusti Ahlströmkin sinne. Tältä matkalta hän palasi Noormarkkuun tammikuun lopulla. Huhtikuun alussa saapui perhe Noormarkkuun pääsiäistä viettämään. Huhtikuun 25 päivänä 1895 lähti Ahlström Helsinkiin, jossa hän vilustuttuaan vakavasti sairastui ja hän kuoli keuhkokuumeeseen sunnuntaina 10.5.1895 kymmentä minuuttia vaille 7. Hänen elämänsä sammui hiljaisesti ja tyynesti.
Haminaholmassa ollut saha oli rakennettu alkuaan noin vuonna 1760. Veden saanti tässä sahassa oli sangen vähäinen, niin että sitä voitiin käyttää ainoastaan syksyisin ja keväisin.
2.3.1880 antoi Antti Ahlström Merikarvian koululleen 10.000 markkaa. Hän muisti myös pitäjän köyhiä säännöllisesti vuotuisilla apurahoilla.
Vuonna 1873 osti Ahlström kaupunkitalon Porista, jossa hän asui useita vuosia talvisin, kunnes muutti pysyvästi Noormarkkuun.
Haminaholman höyrysaha oli liikkeen keskustaan Noormarkkuun nähden niin edullisella paikalla, että sen joutuminen Ahlströmin omistukseen ei voinut olla muuta kuin ajan kysymys. Sahan erinomainen asema melkein aukean meren läheisyydessä ja sen verrattain hyvä 14 jalan syvyinen satama teki siitä Ahlströmin omistaman Kaunissaaren veroisen.
Haminaholma sijaitsi mukavan ja syvälle sisämaahan tunkeutuvan uittoväylän suussa, jota myöten puita voidaan tuottaa laajojen metsäseutujen piiristä. Se myös sijaitsi kaukana kilpailevista sahoista.
Paikalla on vanhat ”pohjat” sahan paikkaa. Fredriksforsin historiasta selviää näet, että lähellä Haminaholmaa jo Hastfehrin aikana oli olemassa jonkunlainen vesisaha, ns. Pohjajoen saha.
Vasta 1880-luvun alkupuolella sai saha merkitystä.
Ahlströmin konttoristi Moliis jo kesäkuussa 1873 Antille ulkomaille kirjoitti, että Lönegren on aikeissa perustaa sahan Haminaholmaan ja pelkäsi sen tuovan pahaa kilpailua.
Maa, jolle saha oli rakennettava kuului Mikko Melinin omistamaan Yli-Räpin taloon Merikarvian Köörtilän kylässä. Tämän maa-alueen vuokrasi kauppias C.A. Westerberg sahan paikaksi ja lieneekin saha kohta sen jälkeen valmistunut. Sahan rakennutti ja omisti ruotsalainen P. Wikström.
Ahlström oli alkanut miettiä sahan ostoa jo vuonna 1885, jolloin hän kysyi Wikströmiltä sen hintaa. Kaupasta tuli tosi vasta vuonna 1887 ja Antti maksoi siitä 50.000 markkaa.
Antti Ahlström sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1881.
Antti Ahlströn kuoli vuonna 1896 vain 68-vuotiaana. Hän matkusti Helsinkiin, jolta matkalta hän ei enää palannut. Hän oli siellä puhumassa valtionapua sillan rakentamiseksi Kokemäenjoen ylitse Porissa ja kansakoulunopettajaseminaarin perustamiseksi Poriin. Ahlströmille korkeampi suomalainen kouluopetus sai häneltä runsaasti kannatusta.
Joulun 1895 Antti Ahlström vietti perheensä keskuudessa Noormarkussa. Kohta sen jälkeen, kun lapset lomansa loputtua lähtivät kouluunsa Helsinkiin, matkusti Ahlströmkin sinne. Tältä matkalta hän palasi Noormarkkuun tammikuun lopulla. Huhtikuun alussa saapui perhe Noormarkkuun pääsiäistä viettämään. Huhtikuun 25 päivänä 1895 lähti Ahlström Helsinkiin, jossa hän vilustuttuaan vakavasti sairastui ja hän kuoli keuhkokuumeeseen sunnuntaina 10.5.1895 kymmentä minuuttia vaille 7. Hänen elämänsä sammui hiljaisesti ja tyynesti.
Merikarvian kansakoululautakunta määritteli 14.9.1951 Ahlströmin koulupiirin seuraavasti: Etelärajana on Alakylän koulupiirin raja Merikarvian joesta alkaen, kulkien itään Puukoskelle asti, kääntyen sieltä pohjoiseen, kulkien Salmisen itäpuolitse valtamaantielle saakka, jota pitkin Eloon asti, josta uutta kylätietä pitkin jokeen ja jokea pitkin Alakylän koulupiirin rajaan. Koulutalo sijaitsee kunnan omistamalla ”Anttila”-nimisellä tontilla N:o 11. Alakouluikäisiä lapsia on piirissä 30. Yläkouluikäisiä lapsia piirissä on 54. Koulumatkat: 0-3km 68 lapsella, 3-5km: 11 lapsella ja yli 5km koulumatka on 5 oppilaalla. Pisin koulumatka on 6km.
Kulttuurin hävittäjät tulisi ajaa Korpimatille, kirjoittaa nimimerkki käristäjä N:0 15/10.4.1969, kun keskusteltiin koulun purkamisen vahingollisuudesta paikkakunnan imagolle.
Ei se viälä mitään, jos ne nua Horellin Heikin harvinaisuudet on hävitetty, mutta kone hävitti sen komeen Pykninkin, jossa Aino ja Heikki meille Aata opetti, tarkotan Ahlströmin kouluu. Koulun purku sai aihetta näin kirjoittamiseen. Horellin Heikki rakensi komean kiviteelmän mökkinsa kalliolle josta on vielä jotain pientä näkyvissä.

Ahlströmin kansakoulu täytti 75 vuonna 1949. Näin kirjoitettiin paikkakunnan lehdessä Kunnan Kuivassa: Ahlströmin koulun ensimmäinen sisäänkirjoitus tapahtui 5.10.1874. Nykyinen kansakoululaitos sai nykyisen muotonsa vuonna 1866. Merikarvian ensimmäisen kansakoulun perustaja oli kauppaneuvos A. Ahlström. Koulun perustamiskirja laadittiin 9.6.1873. Koulun johtokuntaan eli kouluneuvostoon Ahlström valitsi kirkkoherra G. Nyholmin, kruununnimismies O. Petterssonin, kirkkoväärti J. Kuggin ja kauppias J. Ahlströmin.
Opettaja saatiin syksyllä ja koulu alkoi 5.10.1874. Kouluun tuli 41 oppilasta ja jälkeenpäin vielä 6, joten 47 oppilasta. 28 poikaa ja 19 tyttöä.
Vanhin oppilaista oli J. G. Jansson, 15 v. ja nuorin Frans Vihtori Yliknuussi vajaa 10 v. Ainoastaan viisi sai täydellisen päästötodistuksen: Gustaf Frendinand Grönlund, Johan Oskar Markku, Frans Vihtori Yliknuussi, Erik Edvard Malmgren ja Lauri Oskari Nordlund (Salo).
V. 1876 sai koulu Ahlströmiltä lahjaksi harmonin, arvo 592 mk. ja 2.3.1880 koulu sai Ahlströmiltä vielä 10.000 mk.
Luokkahuone oli 7,5 m metriä pitkä ja 7,15 m leveä. Lattiapinta-ala siis 53,5 neliömetriä. Myös käsityöluokka oli samankokoinen. Jouduttiin käyttämään myös opettajan asuntoa, jossa oli 3 huonetta ja keittiö oli mm. tyttöjen käsityöluokkana.
Ulkohuonerakennus oli tontin alapäässä yhdensuuntaisesti maantien kanssa. Uusi ulkohuonerakennus rakennettiin syksyllä 1883, jonka rakensi puuseppä G. Grönlund. 24.10,1883 se valmistui. Se sijaitsi lähes keskellä koulun piha-aluetta. Sen tilalle valmistui uusi ajanmukainen talousrakennus kesällä 1932. Se paloi jo talvisodan aikana 1940. Samana vuonna jo kesällä valmistui uusi talousrakennus.
Syyslukukauden alussa 1898 valmistui uusi tilava luokkasali. Oppilaita oli tuolloin jo 50. Rakennusmestari I. Nordlund Lampista johti töitä. Uusi tila vihittiin 12.9.1898.
Uudet opettajainhuoneet saatiin valmiiksi 12.10.1905.
Koulussa oli yksi opettaja. 23.8.1906 lähti lähetystö kauppaneuvoksetar Eva Ahlströmin luo apuopettajan saamiseksi kouluun. Syksystä 1906 alkaa toimia koulussa kaksi opettajaa. Ellen Vikström Kälviältä valitaan opettajaksi.
19.6.1911 laajennetaan koulun päärakennusta.
Vanha alkuperäinen luokkasali purettiin, jossa opetustyötä oli tehty 37 vuotta. Koko rakennustyö tehtiin A. Ahlströmin toimesta. Uusi koulu vihittiin 20.11.1911. Se käsitti myös tilavan eteisen sekä opettajattaren huoneiston yläkerrassa. Tilat luovutettiin 22.11.1911 lahjakirjalla koululle.
Koulun saunarakennus oli uusittu jo muutamia vuosia aikaisemmin. Uusi päärakennus laudoitettiin 1921 ja maalattiin 1924.
Koulu sai vielä Ahlströmiltä: 29.6.1917 50.000 mk ja 6.7.1920 100.000 mk sekä 7.11.1927 500.000 mk, joka olisi ollut Ahlströmin 100v syntymäpäivä. Joka vuosi koulu sai lisäksi 30.000 - 40.000 mk vuosittain avustusta.
Koulu muuttui vuonna 1931 ns. säätiökouluksi, laatuaan ainoana Suomessa. Se toimi näin vuoteen 1947 saakka. Säädekirja 5.9.1930, jonka tasavallan presidentti vahvisti samana päivänä:
Säädekirja:
Ahlström osakeyhtiö, joka liikkeensä perustajan, kauppaneuvos Antti Ahlström vainajan syntymän satavuotispäivänä, 7 päivänä marraskuuta 1927, on päättänyt lahjoittaa Merikarvian kunnan Ylikarvian kylässä olevan nk. Ahlströmin kansakoulun ylläpitämiseksi 500.000 markkaa, ehdolla, että koulun vastainen hoito ja ylläpito uskotaan sitä varten perustettavalle Säätiölle, ja joka sittemmin 29 päivänä maaliskuuta 1930 on tehnyt Merikarvian kunnan kanssa sopimuksen, että mainittu koulu ja kaikki sille kuuluvat lahjoitus- ja muut varat luovutetaan aiotun säätiön omiksi niin pian kuin säätiö on lopullisesti aikaansaatu, perustaa tällä säädekirjalla Ahlströmin Kansakoulun Kannatussäätiö-nimisen säätiön, jonka tarkoituksena on ottaa haltuunsa ja hoidettavakseen kauppaneuvos Antti Ahlströmin Merikarvian kunnan Ylikarvian kylään aikoinaan perustama ja A. Ahlströmin Osakeyhtiön tähän asti kannattama Ahlström koulu ja sille kuuluva omaisuus, jona tulee olemaan: Kauppaneuvos Antti Ahlströmin aikoinaan lahjoittamat:
Anttilan tila RN:o 11:2 ja Koulutalo-niminen tila RN:o 11:1 metsineen Merikarvian pitäjän Ylikarvian kylässä:
Kaksi rahalahjoitusta, yhteensä Smk 20.000:
Koulun rakennukset, irtaimisto ja kalusto, kaikki nykyisessä kunnossa ja A. Ahlström Osakeyhtiön kolmella eri lahjoituskirjalla antamat lahjoitusvarat, yhteensä Smk 650.000.

Säätiön varat riittivätkin sitten useita vuosia koulun ylläpitoon. Koulu sai myös valtion apua kuten muutkin kunnan koulut.
Kunta alkoi avustaa koulua. Koulusta tuli kunnan koulu, kun säätiönkokous 12.5.1947 päätti lopettaa säätiön ja koulu siirtyi kunnan kouluksi ehdolla, että kunta jatkaa sen toimintaa Ahlströmin kansakoulun nimellä. Vuoden alusta 1948 koulu, joka oli toiminut yksityisenä kouluna yli 73 vuotta. siirtyi siis kunnan omistukseen
Koulun johtokunnassa eli kouluneuvostossa oli aina vuoteen 1901 asti ainoastaan neljä jäsentä ja opettaja. Sitten lukumäärä nostettiin kuuteen jäseneen ja opettajaan ja siitä tuli johtokunta.
Johtokunnan puheenjohtajat:
Kirkkoherra G. Nyholm 1874-79, kirkkoherra B. Sandell 1880-81, kirkkoherra J.A. Forss 1882-90, pastori K. Kari 1891-92, rovasti G.A. Heman 1893-96, kanttori F.N. Sandberg /Santavuori 1897-1901, rovasti G.A. Heman 1902-04, pastori F.V. Tommila 1905-06, rovasti H.E. Wegelius 1907-33, pastori M. Halmesmaa 1933-35, rovasti V.E. Raitala 1936-47, nimismies E. Koivisto 1948 ja maanviljelijä Kosti Kouhi 1949
Koulun kannatussäätiön hallituksen puheenjohtajina ovat toimineet: Rovasti H. E. Wegelius 1931-33, pastori M. Halmesmaa 1933-35, rovasti V.E. Raitala 1936-47
Hallituksen varapuheenjohtajana toimi koko säätiön toiminta-ajan pankinjohtaja H. Vaihinen ja hallituksen sihteerinä saman ajan opettaja Pekka Kyläkoski.
Koulun johtajaopettajat:
F.J. Leineberg (Kyläkoski) 1874-kuolemaansa saakka 13.3.1894, K Salminen 1894-95, A.V. Granqvist (Hakosalo) 1895-1921, K. Mattila 1921-22, P. Kyläkoski 1922-
Vakinaiset apuopettajattaret: Ellen Vikström 1906-07, Alma Örn 1907-09, Fanny Pyhtälä 1909-10, Rauha Roukanoja 1910-16, Aino Kyläkoski 1916-46, Else Uusitalo 1946-47, Anja Sulin 1947-49 ja Raili Salmela syksystä 1949-
Tyttöjen käsitöiden opettajat ennen apuopettajattaria: Opettajanvaimo Aleksandra Leineberg 1874-91, postinhoitaja Matilda Holm 1891-94, neiti Miina Grönberg 1894-95, kirjailija Matilda Roslin-Kalliola 1895-97, opettajan vaimo Emilia Granqvist (Hakosalo) 1897-1906.
Vuoteen 1940 mennessä kouluun on sisäänkirjoitettu 1.629 oppilasta ja päästötodistuksen ovat saaneet 757 oppilasta.
Valtuusto käsitteli kesäkuussa 1947 Ahlströmin kansakoulun säätiön kannatusyhdistyksen ilmoitusta, jossa se luovutti koulun Merikarvian kunnalle. Säätiö edellytti, että koulun nimenä säilyisi Ahlströmin kansakoulu. Luovutuskirjan allekirjoittajiksi valittiin K.V. Lehtojoki ja J.H. Mäkipuro.
Ahlströmin koulu oli vähällä palaa
Ahlströmin koulu on ollut vuokrattuna posti- ja lennätinlaitokselle varasto- ja korjaamotilaksi. Entinen opettajan asunto toimi toimistona, jossa puhelinmestari Eino Tammiranta totesi tulen oleva irti. Luokkahuoneissa sijainnut arvokas varasto säilyi. Palomuurin halkeamasta tulipalo syttyi. Suurta yleisöä ihmetytti, ettei VPK:lla ollut käytettävissään savunaamareita. Kolmisen vuotta sitten sattuneessa Meri-Kinon palossa olisi jo tarvittu savunaamareita. Ahlaisten kunnan palokunnan apu oli tuiki tarpeen nytkin, vahingot nousivat noin 10.000 mk.
Odotan saavani selvitettyä myös, milloin koulu purettiin ja ketkä valtuustossa olivat päättämässä koulun purusta eli tekemässä melkoisen kulttuuriskandaalin.